10. huhtikuuta 2013

Maastomekko

No arh. Itestä on NIIN ärsyttävvää ottaa kuvia. Täsäkin on milijoona juttua joitten ei pitäny näyttää tältä mutta ku alakaa säätään yhtä ossaa niin ei hoksaakkaan että se vaikuttaa johonki muuhun sitte ja arh... Mekko ei kyllä pääse oikeuksiinsa ja kengätki oon rajannu olemattomiin ja minähän oon vielä ihan sininenki täsä! Mutta noh, ehkä tästä opimme. Ja mitä sitä turhia märiseen. Että se siitä. :) Niin, kaikki lähti nuista pinkeistä kengistä kun aattelin että ois kiva jos ois samanvärinen aluhelema hammeesa ku nuo kengät, ja sitten sille pinkile ois ollu kiva joku todella vastakohtanen väri joten... Maastoa it is! Muutenkin viehätti tuo irstaan lapsellisen femiinin pinkin ja vähemmän femiinin maastokuvion (ristiriitainen) yhistelmä... Oli mielesä tehä semmonen ei-feministinen mutta "voimakas" retonki kuiteski. Nojoo. (Sukupuolentutkimus ja queertutkimus on mukavaa hommaa btw.) Eikä se pinkki oo mikkään lässyn lässyn lapsellinen "maailman karsein väri"! Itehän me luodaan merkitykset värreile! Täytyy tunnustaa että pinkki on mukava väri asusteisa justiin siksikki ku se on niin kyseenalainen väri juuri sen takia mitä stereotypiaa siihen liittyy, ja oikiastaan ihan sen takia siihen on mukavan provosoivaa pukkeutua! Kih! Tämmönenki tunnustus tähän välliin. Mutta sitten taas, anteeksi kun jauhan, riippuu kyllä aina asiayhteydestäki tuo värin 'kamaluus'... Eikä mikkään mustavalakosta ole. Kukin tyylillään, pinkilä tai iliman. ;)

Lepakkomekkoo!

Di di di di di di di di - di di di di di di di di - batskirt! Oli niin vallan 
ihastuttava kankaanpala eurokankaasa kun siinä oli tommosia vallattomia 
lepakoita että sillä ei ollu muuta mahollisuutta kuin päätyä mekokseni! Vai 
hameeksi... Kumpi nyt on se kokonainen ja kumpi alaosa..? Näh. Enkä 
kyllä jaksa asiaa googlata. Mutta kuitenkin, lepakkomekko! ...Tai hame.

Keltainen liiwi

Mielikuvituksellinen nimi. Tätä osittain virkkasin ja kuttoin, tuon verkon 
virkkasin ja sitten muuten kuttoin. Kerranki oli heleppo tehä jotaki iliman 
kaavoja! Tottunu että ylleensä ku jottain alakaa tekemään niin voi varrautua 
että siihen mennee puoli vuotta ku pittää aina purkaa ku huomaa 
teheneensä asiat väärin! Mutta siinäpä oppii. Eikä nykyään 
mee ennään sitä puolta vuotta ees 
ku on otettu opiksi. 

Ei oo siinä kyllä mittään kiinnitysmekanismia, semmonen yks tamppi 
ois kiva, tai joku tosi iso nappi. Voi, kohtahan on kevät jo! Tai siis on. 

Rauhankyyhkymekkonen

Peace, bro. Täsä jo yhen mummukangasmekon protocobkollabioottityyppi, 
en malttanu oottaa että se valamistuu niin piti repiä se niskaan jo 
nuppineulavaiheesa! Siitä tuo "eppäilyttävä" ulkomuoto. 
Eiköhän se kohta valamistu. 

Retonkeja!

Onnen päivää! Sen se teettää kun haalii mummon varastosta itelleen 
kaikki tuhopolttoon tuomitut verhot ja muut härpäkkeet eikä ossaa päättää 
mitä niile tekkee kun vasta nyt kun hokasin että minähän räpsäytän niistä 
itele kesämekkoja! Jea. Semmoset söpöt kotelomekkoasiat ois kivoja, mutta 
kattoopi nytten mitä tästä syntyypi. Määpä ossaan käyttää nyt järkkäriä 
"ammattimaisesti", tai sen verran mitä omala kohala voi sanua ammattimaiseksi... 
if juu nou vat ai miin. Meilä oli semmonen valokuvauskurssi josa piti kuvat 
käsitellä ihan painokuntoon asti! Hii se oli kivvaa! Ja yritän jatkosaki 
pyrkiä ottaan kuvat "ammattimaisesti". (Heittomerkit siksi koska muuten 
mää kuulostaisin ärsyttävältä koska mehän emme ikinä kuvittele 
itsestämme liikoja, vai mitä?) Eipä vissiin. 




17. maaliskuuta 2013

Tillaustyö!

Tapahtui niinä päivinä joskus viime keväänä että sain 
tilaustyökseni suunnitella ja toteuttaa nimipaidat eräälle 
nuorelle urheilijanalulle ja hänen valmentajalleen. 

Väri on tavallista kiinni silitettävää 
purkkikangasväriä.


Paidat saivat olla vähän 'kepeämpiä' ja korostaa heidän 
letkeää menoaan joten... 




Yep. Pesti oli oikein mukava ja minulla oli oikein mukavaa 
näitä värkkäillessäni! Seuraavaksi voisin tehdä itselleni bändipaitoja... 
Kunhan tässä elämässä kerkiää.

Vyöehostusta.

Kynsiviilasta on moneksi. Tähän lopputulokseen tulin kun löysin 
kirpparilta ihanaisen vyön jossa oli kylläkin aika mauton solki. 
Tai yksityiskohta. 
Näytin sille vähän pihtiä ja sitten vähän vauvarautasahaa niin 
johan alako pelittään! Loppuviilaukset vielä kynsiviilalla niin 
uudestisyntynyt vyöni oli valmis uuteen elämäänsä ruskean 
salsahameeni parhaana kaverina. Että näin.