No arh. Itestä on NIIN ärsyttävvää ottaa kuvia. Täsäkin on milijoona juttua joitten ei pitäny näyttää tältä mutta ku alakaa säätään yhtä ossaa niin ei hoksaakkaan että se vaikuttaa johonki muuhun sitte ja arh... Mekko ei kyllä pääse oikeuksiinsa ja kengätki oon rajannu olemattomiin ja minähän oon vielä ihan sininenki täsä! Mutta noh, ehkä tästä opimme. Ja mitä sitä turhia märiseen. Että se siitä. :) Niin, kaikki lähti nuista pinkeistä kengistä kun aattelin että ois kiva jos ois samanvärinen aluhelema hammeesa ku nuo kengät, ja sitten sille pinkile ois ollu kiva joku todella vastakohtanen väri joten... Maastoa it is! Muutenkin viehätti tuo irstaan lapsellisen femiinin pinkin ja vähemmän femiinin maastokuvion (ristiriitainen) yhistelmä... Oli mielesä tehä semmonen ei-feministinen mutta "voimakas" retonki kuiteski. Nojoo. (Sukupuolentutkimus ja queertutkimus on mukavaa hommaa btw.) Eikä se pinkki oo mikkään lässyn lässyn lapsellinen "maailman karsein väri"! Itehän me luodaan merkitykset värreile! Täytyy tunnustaa että pinkki on mukava väri asusteisa justiin siksikki ku se on niin kyseenalainen väri juuri sen takia mitä stereotypiaa siihen liittyy, ja oikiastaan ihan sen takia siihen on mukavan provosoivaa pukkeutua! Kih! Tämmönenki tunnustus tähän välliin. Mutta sitten taas, anteeksi kun jauhan, riippuu kyllä aina asiayhteydestäki tuo värin 'kamaluus'... Eikä mikkään mustavalakosta ole. Kukin tyylillään, pinkilä tai iliman. ;)
Waatturi
10. huhtikuuta 2013
Lepakkomekkoo!
Di di di di di di di di - di di di di di di di di - batskirt! Oli niin vallan
ihastuttava kankaanpala eurokankaasa kun siinä oli tommosia vallattomia
lepakoita että sillä ei ollu muuta mahollisuutta kuin päätyä mekokseni! Vai
hameeksi... Kumpi nyt on se kokonainen ja kumpi alaosa..? Näh. Enkä
kyllä jaksa asiaa googlata. Mutta kuitenkin, lepakkomekko! ...Tai hame.
Keltainen liiwi
Mielikuvituksellinen nimi. Tätä osittain virkkasin ja kuttoin, tuon verkon
virkkasin ja sitten muuten kuttoin. Kerranki oli heleppo tehä jotaki iliman
kaavoja! Tottunu että ylleensä ku jottain alakaa tekemään niin voi varrautua
että siihen mennee puoli vuotta ku pittää aina purkaa ku huomaa
teheneensä asiat väärin! Mutta siinäpä oppii. Eikä nykyään
mee ennään sitä puolta vuotta ees
ku on otettu opiksi.
Ei oo siinä kyllä mittään kiinnitysmekanismia, semmonen yks tamppi
ois kiva, tai joku tosi iso nappi. Voi, kohtahan on kevät jo! Tai siis on.
Rauhankyyhkymekkonen
Peace, bro. Täsä jo yhen mummukangasmekon protocobkollabioottityyppi,
en malttanu oottaa että se valamistuu niin piti repiä se niskaan jo
nuppineulavaiheesa! Siitä tuo "eppäilyttävä" ulkomuoto.
Eiköhän se kohta valamistu.
Retonkeja!
Onnen päivää! Sen se teettää kun haalii mummon varastosta itelleen
kaikki tuhopolttoon tuomitut verhot ja muut härpäkkeet eikä ossaa päättää
mitä niile tekkee kun vasta nyt kun hokasin että minähän räpsäytän niistä
itele kesämekkoja! Jea. Semmoset söpöt kotelomekkoasiat ois kivoja, mutta
kattoopi nytten mitä tästä syntyypi. Määpä ossaan käyttää nyt järkkäriä
"ammattimaisesti", tai sen verran mitä omala kohala voi sanua ammattimaiseksi...
if juu nou vat ai miin. Meilä oli semmonen valokuvauskurssi josa piti kuvat
käsitellä ihan painokuntoon asti! Hii se oli kivvaa! Ja yritän jatkosaki
pyrkiä ottaan kuvat "ammattimaisesti". (Heittomerkit siksi koska muuten
mää kuulostaisin ärsyttävältä koska mehän emme ikinä kuvittele
itsestämme liikoja, vai mitä?) Eipä vissiin.
17. maaliskuuta 2013
Tillaustyö!
Tapahtui niinä päivinä joskus viime keväänä että sain
tilaustyökseni suunnitella ja toteuttaa nimipaidat eräälle
nuorelle urheilijanalulle ja hänen valmentajalleen.
Väri on tavallista kiinni silitettävää
purkkikangasväriä.
Paidat saivat olla vähän 'kepeämpiä' ja korostaa heidän
letkeää menoaan joten...
Yep. Pesti oli oikein mukava ja minulla oli oikein mukavaa
näitä värkkäillessäni! Seuraavaksi voisin tehdä itselleni bändipaitoja...
Kunhan tässä elämässä kerkiää.
Vyöehostusta.
Kynsiviilasta on moneksi. Tähän lopputulokseen tulin kun löysin
kirpparilta ihanaisen vyön jossa oli kylläkin aika mauton solki.
Tai yksityiskohta.
Näytin sille vähän pihtiä ja sitten vähän vauvarautasahaa niin
johan alako pelittään! Loppuviilaukset vielä kynsiviilalla niin
uudestisyntynyt vyöni oli valmis uuteen elämäänsä ruskean
salsahameeni parhaana kaverina. Että näin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)















