20. lokakuuta 2011
Meripihkaa sen olla pittää.
Meripihka viehättää mystisyydellään. Tuo ylin aurinko on San Marinon huipuilta pikkukojusta ostettu, ja muut jostakin markka-marketista. Ja tässä tämä punch line: Ne ovat oikeasti kynttilälyhtyjen osia! Tiedättehän, siis sellaisia mitkä laitetaan ikkunaan riippumaan ja niistä kipoista roikkuu sellaisia härpäkkeitä. Skarppina tyttönä siinä sitten tietenkin katsoin että notta tuota tuostahan saisi korun halvalla kun kynttilänmokomalla oli hintaa vain pari euroa! Ja lisäksi sai vielä sen kynttilälyhdyn hienon riipus-kaupan päälle. Tuli muuten mieleen että se San Marinon kaupittelija kertoi meripihkan aitouden selviävän sytkärillä polttamalla, mutta kuka hullu nyt uskaltaisi ottaa sellaisen riskin että polttaisi nuin nätin korun (mikäli se olisikin muovia)? Häätyy vain elää tässä epätietoisuudessa. Mutta toisaalta taas, eiköhän se muovisenakin säily muutaman vuosi(sataisen)...
